Valokuvatorstai etsi lääkettä kiireeseen, aikaa hidastamaan tai jopa pysäyttämään. Sitä eivät lääketehtaan taida pystyä kehittämään, kyllä se täytyy löytyä muualta.
Minäkin olen valitellut kiireitä, mutta täällä ei ole kiire.
Tämä pieni postimerkki puutarhani on se paikka jossa sielu lepää. Tämä on melkein keskellä maan suurinta kaupunkia, metron varrella ja naapuri on muutaman kymmenen metrin päässä, mutta täällä on rauha. Tämä sininenhetki keskellä kesää, kun täällä etelässäkin on myöhään valoisaa, vielä kuuluu jos huomaa kuunnella metron ajaminen (en kuule sitä koskaan) ohi, tai muu liikenne. Nuo äänet jää jonnekin taka- alalle kun joku lintu laulaa. Isoissa puissa mökin takana kuuluu kahinaa kun oravat siellä kisailee. Teen vielä kierroksen tarhassani ja toivottelen kukille hyvää yötä. Istumme siippani kanssa ulkona tai kuistilla katsellen hämärtyvää yötä. Täältä on kaukana kaikki muu paitsi se rauhallisuus.. On taas niitä hetkiä jolloin haaveilen ensi kesästä, tekisinkö jotain muutoksia, olisiko jokin kukka parempi jossakin toisessa paikassa, vai miten.
Tämä on se paikka josta en haluaisi pois, mutta kun täytyy lähteä ei tarvitse ajaa satoja kilometrejä, yksi tai kaksi riittää kävellen hoitamaan tärkeät asiat.
Tämä on minun lääkkeeni kiireeseen ja myöskin moneen muuhun vaivaan, muuta lääkettä ei tarvitse.
Selma, nyt iskit naulan kantaan, että olimme onnekaita kun saimme tuon. Nämä ovat tosi haluttuja ja kukaan ei niistä haluaisi luopua kuin pakon edessä. Joskus ne siirtyy uudelle omistajalle hyvinkin surullisten tapahtumien jälkeen, kuten meillekin. Meidän mökin myynnin syy oli eräässä hyvin suuressa onnettomuudessa. Tuntuu pahalta, mutta toisen onnettomuus voi olla toisen onni. Uskon kuitenkin, että entinen omistaja on hyväksynyt meidät sinne ja siksi haluamme pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta.