Alkuviikosta näytettiin telkkarissa lumikuvia pohjoisesta ja meilläkin satoi vettä, mutta kuitenkin täällä on ihmeen vihreää. lehdet eivät ole varisseet nimeksikään. 

Tänään 8,10 otin mökillä nämä kuvat, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 10 astetta. Tarkoituksenani oli leikellä perennan varsia, mutta en raskinut kun olivat vielä niin vihreitä. Omenapuissa on lehdet ihan vihreät ja tuo kärhökin omenapuun ympärillä on ihan rehevä. Daaliat ja kiinan laikkuköynnös ovat paleltuneet, sen verran on ollut pakkasta.   

Nämä isot puut mökkimme takana pudottavat suurimman osan lehdistä meidän tontille. Nämä kaikki  silppuamme ruohonleikkuukoneella ja sitten ne mahtuvat kompostiin.

Muutama kollaasi tämän päivän kuvista. Tänään 26,9 on vielä näin vihreää ja kesäistä täällä etelässä, vaikka punaistakin löytyy. 

Ruusujen uusi kukinto.

Nyt olen kaivanut ylös ja isuttanut uudestaa ihan väsyksiin asti. Tästä se alkoi, piti hajoittaa vanha lahonnut mansikkalaatikko ja tilalle tein tämän tasaisen. Vieressä oleva kivikasa oli sitten väärässä paikassa, joten sen siirsin polun varteen. Kukat takana olivat tietenkin myös siirrettävä ja sinne mahtui jotain uuttakin. Näin se meni, otin yhdestä ja siirsin  toiseen paikkaan ja kun olin alkuun päässyt jouduin käymään melkein koko pihan läpi. Kuunliljat ja päivänliljat olivat todella lujasti maassa ja voimaa olisi pitänyt olla enemmän kuin yhdellä yli kuusikymppisellä naisella on. Mies auttoi sen minkä oli paikalla, mutta kun olin vauhtiin päässyt en aina malttanut odottelemaan, vaan käytin vain sitä yhden naisen voimaa. Seurauksena tästä oli muutaman päivän pakko huilimisia, kun kroppa sanoi välilllä stop. 

Mies innostui keväällä varttaamisesta. Hän oli yhden illan kurssilla Gardeniassa ja tuloksena sieltä oli kaksi kukkaruukussa olevaa vartattua omenapuun taimea. Eihän meidän pihalle enää olisi omenapuita mahtunut, mutta olihan niille paikka keksittävä. Toinen on nyt keskellä mansikkamaata tuossa verkkotötterössä ja toisellekin löytyi paikka. Verkot piti laittaa heti, muuten nuo pupujussit popsii ne heti suihinsa ja kauhulla odotettuja citykanejakin oli jo nähty meidänkin alueella. 

Keväällä mies sitten varttasi naapurin omenapuusta otettuja oksanpätkiä vanhoihin omenapuihin ja nyt niihin pitäisi tulla niitä hyviä omenia, joita on naapurin omenapuussa. Naapurilla kun on paremmat omenat kuin meillä heh, heh, ainahan se on ruohokin vihreämpää aidan väärällä puolella.  

Kaikesta tästä rulianssista minulla oli tosi paljon kuunliljoja ja muitakin ylimääräisiä taimia, joita sitten tarjosin kaikille naapureille. Kuunliljoja olin jo kärräämässä kaatopaikalle, kun niillekin löytyi paikka eräältä pihalta, jossa ihme kyllä ei ollut kuunliljoja ennestään. Olin erittäin tyytyväinen, että melkein kaikki taimeni saivat kodin. Tuntuu pahalta hävittää taimia kun  ne kaupasta ostettuna ovat kalliita, mutta  kaikki kasvaa ja joskus niitä on vain pantava kompostiinkin. 

Nauhukset ovat viimeisimpia kukkijoita, viimeiset keltaiset ainakin. Perhoset tykkää niistä ja ne ilmestyykin aina samaan aikaan.

Daaliat ja jotku kärhöt kukkivat pakkasiin asti. Nyt oli meillä erittäin huono kärhökesä, valkoinen ja alppikärhö eivät tehneet kuin pari kukkaa. Siniset kukki parhaiten, mutta ei yhtään niin komeasti kuin viime kesänä.    Tuo omenapuut kyljessä kasvava kärhö on varma kukkija, se näyttää alppikärhöltä, mutta kasvaa ja kukkii vaikka kaikki varret olisi katkaistu maantasalta. Se onkin jokin tosi vanha lajike, joka on ollut alueella "aina" ja sitä on joka mökin pihalla, meilläkin sitä on siellä ja täällä. Se lähteen hyvin siemenestä ja keväällä olen saanut kerätä poikasia.

Siinä onkin punaiset syksyn kukat, syysleimu, daalia ja kärhö joka on aika pieni verrattuna viime kesäiseen.

Alla on minun viime viikkoinen projektini. Tuo kaari on uusi mansikkamaa josta tuli kaareva kolmio ja kivikasa on nyt toisessa paikassa. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, otan paremman kuvan kun valaistus on parempi, eli valoa on vähemmän. 

Kyllä on kesä mennyt nopeasti, vaikka eihän se vielä kokonaan ohi ole. Melkein neljä kuukautta on asuttu mökillä ja eilen illalla ja tänä aamuna tuntui ensimmäisen kerran kostealta niinkuin syksyllä. Oli tosi lämmintä kuitenkin, eikä lämmön takia tarvinnut tulta laittaa kaminaan.

Tänään tein suurta projektiani, jota olen tehnyt koko tämän viikon. Purimme mansikkalaatikon, koska se oli lahonnnot, puuta kun oli. Siitä seurasi sitten tosi suuri ja voimia vaativa projekti. Kun purkaa yhden ja rakentaa uuden erilaisen, joutuu muuttamaan koko ympäristön. Purin myös kivikasan ja rakensin sen uudestaan. Kesken se vielä jäi kun piti tulla kotia.

Kyllä nämä puutarha hommat on sellaisia, että jos ei niihin olisi niin kova innostus, ei niitä jaksaisi tehdä, mutta ei siinä väsymystä huomaa. Tänään tihuutti vettä, välillä enemmän tai sitten vähemmän, mutta ei sekään haitannut, niin lämmintä oli, että teepaitasillaan tarkeni. Nyt ei ole kuvaa uudesta projektistani kun en muistanut siinä tekemisen huumassa sitä ottaa, mutta laitan sen sitten kun se on valmis, vaikka vasta ensi kesänähän sen vasta oikein näkee mikä siitä tuli.        

Tässä on näitä kuvia jotka ovat melkeinpä edellisten toistoa, mutta jaloangervot ja daaliat ovat tässä alkaneet kukkia

Jaloangervot olivat aika komeita, mutta kukat kesti vain vähän aikaa.

Ukonhatut kasvoivat tosi korkeiksi, liekö ollut kostean kesän ansiota. 

On pakko antaa katsaus tästä sinivaleunikosta, kun siitä olen niin paljon höyrynnyt. Tämähän oli vähällä kuolla alkukesästä, mutta sitten se piristyi ja kasvatti näin komeat lehdet, mutta yhtään kukkaa ei ole näkynyt. Puutarhuri ystäväni sanoi sen olevan pelottavan rehevän näköinen talvehtimista silmällä pitäen. Nyt täytyy vain toivoa, että se talvehtii havujen alla ja kukkii ensi kesänä.

Daaliat ovat hyvä loppukesän väriläiskä. Nämä minun daaliani ovat aika vanhoja. Niitä on kolme erilaista. Tämän oranssin sekä vaaleanpunaisen sain 11 vuotta sitten eräältä mökkinaapurilta ja sitten on yksi hyvin tumma lila kukkainen jonka sain samaan aikaan Lahdesta. Lahdesta saatu oli ollut heillä niin kauan kun antaja muisti. Olen ostanut kaupasta muutamia juuria ja saanut ne menemään ehkä pari kesää, mutta sitten ne on hävinneet. Nämä kolme olen talvehtinut ihan samoin kuivassa kellarissa 5 asteen lämmössä kuin ostetutkin ja nämä ovat säilyneet ja kasvattavat juuria, että monelle olen niistä jakanut.   

Vilma-kissalla on ollut kissan päivät kun on saanut olla mökillä. Mitään ongelmia ei ole ollut naapurin kissojen kanssa. On ottanut makeita päiväunia kukkapuskien juurilla varjossa, tai vintillä kuistin päällä avoimen ikkunan edessä, kun siitä näkee koko pihan. Yksi mielenkiintoinen juttu on mielestäni se, miksi se tykkää maata pelkän mullan päällä mieluimmin kuin nurmikolla. Olin ottanut pois kukkapenkistä perennoja ja kääntänyt maan ihan pehmeälle mullalle, kun menin taas jatkamaan hommiani, Vilma loiloili oikein autuaan näköisenä siinä mullassa. Muutoinkin se hakee minun mielestäni sen kaikkein epämiellyttävimmän paikan, kuten halkopinon ja kompostin vieren loikoilu paikakseen. Ehkä ne arvostukset eivät ole samat kissoilla ja ihmisillä.

Ruukuissa on daalioita ja ne aloittelee kukkimista, aika myöhään

Tästä puuttuu yksi harmaa kissa joka juoksee ulkona, ruusua saan ihailla tästä kuistiltakin ikkunan läpi.

Harvakseen tulee näitä päivityksiä, olen ollut mökillä ja siellä ei ole nettiyhteyttä, joten kotona käydessä vain tänne laitan mitä laitan.

Kesä on ollut aivan ihana, on satanut ja paistanut.

Tässä muutama ilta-aurinko tunnelma

Muutamia kukkijoita.

Kuunliljat tykkää sateesta.

Mansikka on myös oikein rakastanut sadetta.

Tässä telineessä on pari kärhöä joissa on nuppuja, muut kärhät ovat todella myöhässä. Joutuivat aloittamaan aivan maanrajasta kasvamisensa kun jänikset söi varret poikki.

Valkoinen pioni on nupulla.

Samoin unikot.

Alppiruusu sentään kukkii.

Näin sateisen näköistä.

Lippu nousi salkoon ja yhteislaulu sujui.

Riihellä oli tanssit ja siellä mekin tanssittiin. Puolenyön aikaan kun tultiin mökille oli näin valoisaa vielä. 

Elämä jatkuu juhannuksen jälkeen ja aurinkokin alkaa paistamaan.  

Unikotkin alkoi aukoa kukkiaan.

Kaikki ei aina mene ihan nappiin. Tämä minun sinivaleunikko ei nyt oikein loista. Hengissä se on, mutta yhtään kukkaa ei ole näkynyt, se vain lakastuttaa lehtiä. Kaavin vähän multaa pois juurelta ja siitä se näyttää vähän virkoavan. Täytyy katsoa kuinka sille käy, mutta sehän onkin vaikea, näinhän se puutarhuri kertoi. Vielä en heitä kirvestä kaivoon. 

Olen nauttinut kesästä täysin siemauksin. Sitä ei ole haitannut sade tai kylmyys, ainoa joka hiukan haittaa on tuuli ja varsinkin länsituuli. Meillä on valtavan suuri puu mökin takana ja silloin kun on kova tuuli, se on hiukan pelottava. 

Vilma-kissa nauttii myös ja varsinkin iltahämystä, silloin sieltä löytyy kaikenlaista jännää, päivät voikin nukkua rauhassa. 

Kyllä aurinko on paistanut ihan kiitettävästi. Tänäänkin näytti, että sade tulee, mutta ohi vain meni.   

Nyt melkein kukatonta aikaa, mutta jotain kukkiakin löytyy. Tuossa on hanhikki ja yksi laji kurjenpolvea. Tulppaanit on ihan muutamaa lukuunottamatta lakastuneet, samoin vuorenkilvet, vuohenjuuret ym. kevätkukat. Pionit alkaa kohta kukkimaan. Nyt on kesä huomattavasti myöhäisemmässä kuin viime kesänä. 

Pieni pistäytyminen kotona ja muutama kuva blogiin. Nyt olen asunut mieheni ja Vilma-kissan kanssa mökillä kohta kaksi viikkoa ja ei millään sieltä haluaisi lähteä minnekään, mutta välillä täytyy.  

Ensimmäiset perennat alkoivat kukkimaan.

Tällaiseen tunnnelmaan siellä saa herätä aamulla.

Nyt alkaa olla jo aika rehevää, muutama kunnon sade on saanut värit hehkumaan.

Mansikkalaatikko on vielä kasassa, vaikka viime kesänä näytti, että se vetelee jo viimeisiään. Nyt on mansikat ihan terhakoita.

Tässä kivikasassa oli talven aikaan käynyt tuho. Syksyllä oikein reheväksi jäänyt patjarikko oli ihan ruskea.

Tämä on luumu, nyt siinä on auennut jo muutama kukka. Se ei ole juurikaan luumuja antanut, mutta tämä kesä sillä on vielä armonaikaa, syksy näyttää jatkuuko sen elinpäivät. 

Tämä on päärynä, sekin aukoo ensimmäisiä kukkia. Tämä on tuottanut ihan kivan sadon jo monena syksynä. Omenapuut ei vielä ole kukassa, mutta viikonlopuksi luvattu lämmin, saa ne ehkä aukeamaan.

Marjasato näyttää lupaavalta, eikä kylmiä öitäkään ole luvassa. 

Kyllähän nuo kevät kukat nousee joka vuosi ja ovat kauniita, mutta nyt huomaan miten monia perennan juuria  joudun kaivamaan. Kun on istuttanut jotain kovasti leviävää, niitä joutuu rajoittamaan ja muutamien juuret on tosi syvällä ja pitkällä. Tänään kaivoin yhden kellokukan juuria kahdesta paikasta, siinä jouduin naapuri kukatkin ottamaan ylös, että sain ne juuret pois. On mennyt kymmenen vuotta ennen kuin tajuan mitä kannattaa istuttaa ja mitkä juuret on melkein mahdottomia saada pois.  

Talikko on näinä päivinä ollut kovasti käytössä ja se on paras työ kalu haran kanssa. 

Jos tuosta hommasta ei pitäisi, ei sitä jaksaisi tehdä, mutta on se niin kiva nähdä kättensä jäljet.  

Kukat heräilee, väri lisääntyy päivä päivältä. Ensimmäiset narsissit alkoi kukkia, tulppaaneissa on nuppuja, mutta ei vielä yhtään auki. Punaiset kevätesikot alkoi myös juuri kukkimaan.  Helmililjat ja kevätkaihonkukat myös kukkii.

Sade on tehnyt todella hyvää. Tänään oli kevään ensimmäinen ukkosenilma, olimme mökillä, hetkessä meni melko pimeäksi ja vettä tuli kaatamalla. Oli nautinto katsoa sitä luonnonnäytelmää.

Täytyy mainostaa, ostimme uudet aamukahvi pöydän ja tuolit, eikö olekin nätit. 

Nyt alkaa löytymään jo vihreää. Sadetta kaivataan kovasti. Sinivaleunikko alhaalla vasemmalla on kasvanut, kyllä se hengissä on. Poimulehtikin on jo aika iso, samoin idänunikko ja ukonhatut. Vuohenjuuressa ja kevätesikossa on nuppuja. Krookukset on jo kukkineet, nyt on vain noita sinisiä kukkia. Tulppaaneja saa vielä odotella.     

On ollut todella ihania päiviä melkein kuin kesä. Illalla kuitenkin huomaa, että kesä ei ole vielä. Kun on ollut koko päivän ulkona ja menee kotia, sitten tulee kylmä. Täytyy laittaa villasukkia jalkaan ym. Tuntee ihan saaneensa raitisilma myrkytyksen, mutta kyllä yöllä uni maistuu. Ei tarvitse myöskään lähteä rusketusta hakemaan yhtään kauenpaa, 2 kilometriä riittää. Että tällaista meillä täällä puutarhapalstalla tällä erää, korvaa etelänmatkat ym.

Nyt on blogi jäänyt vähemmälle huomiolle. En kuitenkaan haluaisi tätä kokonaan lopettaa tai laittaa pitkälle tauolle, mutta nyt näyttää muut asiat vievän aikaa ja kiinnostusta.

Kirjoittelen ja laitan kuvia tänne milloin näen siihen aihetta, vierailen myös toisten blogeissa silloin tällöin, mutta en tee siitä mitään ongelmaa, jos en usein ehdi, kuitenkinhan tämä on täysin vapaaehtoista miten paljon täällä käy. 

Mökki kuvia varmasti laitan kun alkaa enemmäm vihertämään. Jokainen on tervetullut lukemaan ja kommentoimaan. Yritän myös vastata, mutta varmaan jokainen ymmärtää, että elämässä on muitakin mielenkiinnon kohteita ja kone jää avaamatta moniksi päiviksi, kuten mulla on nyt käynyt.  

Krookukset ovat vasta näkyvillä, eikä nekään suurina laumoina. Nämä lämpimät päivät kyllä houkuttelee niitä esille.

Ensi viikolla saamme veden mökkialueelle ja silloin pääsee siivoamaan mökkiä ja sen jälkeen voisimme muuttaa asumaan sinne, riippuu säätilasta. 

Nyt on taas kevään puutarha unelmani toteutunut kun maasta on jo noussut muutama krookus.

Onhan sieltä noussut jotakin muutakin. Kuvassa keskellä ylhäällä on epämääräisen näköistä ruskeanvihreää. Sieltä pilkottaa "sinivaleunikko"

Viime kesänä hehkutin tätä unikkoa oikein väsyksiin saakka. Ostin sen viime keväänä ja myyjä antoi paljon hyviä ohjeita joita noidatin parhaan kykyni ja taitoni mukaan. Lopuksi myyjä sanoi, että ei saa olla kovin pettynyt, vaikka siitä ei kaikesta hoidosta huolimatta näkyisi ensi keväänä jälkeäkään.  Niinpä en vielä odottanutkaan mitään ja yllätyin tosi iloisesti kun huomasin maasta pilkottavan jotakin. Olinko sittenkin onnistunut pitämään sen hengissä talven yli.

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille. Täytyy kirjoittaa nyt, ilman mitään kuvia, mökki kuulumisia. Kovasti on touhu jo ollut päällä ja siinä hötäkässä on kamera  unohtunut joka päivä kotiin. 

Lumi on sulanut täysin ja maakin on jo niin kuivaa, että olen voinut haravoida. Kyllä sieltä jo pilkistelee krookukset, tulppaanit ja helmililjat ym. kevätkukat. Joistakin perennoistakin näkyy jo vihreää. Komposti on vielä osittain jäässä ja sitä alan levittämään sitä mukaan kun se sulaa.

Pupujussit olivat käyneet verottamassa osansa, mutta maksaneet tuhoistaan jättämällä lannoitusta Mahoniasta olivat lehdet kadonneet ja se täytyy varmaankin leikata alas. Kärhöt yhtä lukuunottamatta ovat kaikki juuresta poikki. Onneksi se yksi on alppikärhö ja sehän kukkii vain kun sitä ei leikkaa. Viime kesänä oli portilla valkoinen kärhö, joka kukki komeasti, se on nyt poikki juuresta. Viime kesänä jätin sen leikkaamatta ja ajattelin komean kukinnon olevan seurausta siitä. Nyt jännityksellä odotan tuleeko yhtään kukkaa. Muut kärhöt olen leikannut melko alas, mutta en koskaan noin alas kun jänikset ovat sen tehneet. Koskaan aikaisemmin ei jänikset ole kärhöihin koskeneet ja niille ei tullut laitettua verkkoja syksyllä. Patjarikko, joka syksyllä oli tosi rehevä vihreä matto, on nyt syödyn näköinen ja ruskea. Se on ensimmäisiä kukkijoita keväällä, mutta luulempa, että siitä ei kukkijaksi ole. Se harmittaa tosissaan. Omenapuut ja jotkut pensaat meillä onkin ollut verkkojen sisällä. Kun leikkasimme aikaisemmin keväällä omenapuita, jätimme oksat jäniksille ja tosi hyvin olivat kelvanneet.  

Helsingissä on villiintyneitä citykaneja, jotka ovat tehneet pahojakin tuhoja kaupungin puistoissa ja hautausmailla, sekä monissa siirtolapuutarhoissa, mutta meillä ei niitä ole vielä näkynyt, tai minä en vielä ole nähnyt. Se on vain ajan kysymys milloin ne tulee ja voihan se olla, että nuo kärhöjen ja patjarikon tuhot onkin kanien syytä, koska ne on aina ennen saaneet olla rauhassa jäniksiltä.  

Näillä evällä odotellaan mitä maasta nousee ja mikä kukki ja mikä ei.          

Alkaa olla jo kesän odotus huipussaan, niinpä piti leikkiä näillä kesäkuvilla. 

Kesäillan sininen hetki.

Nyt täytyy kyllä sanoa noin kun en ole ehtinyt tänne laittamaan mitään pitkään aikaan. Ei minulla ennen töissä käydessä näin kiire ollut ;) Olen miettinyt, että onkohan maapallo alkanut pyörimään nopeammin, vai olenko minä hidastunut, kun päivät ei riitä.  

Viime viikolla olimme lomareissulla ja sehän meni siinä ja tämä viikko siinä sivussa mökkiä talviteloilleen laittaissa. Oli hiukka lehtiä haravoitavana vaikka niitä jo samallainen mokoma haravoitiin ennen lähtöä. Ne isot puut, vaahtera ja saarni, kun tiputtavat suurimman osan lehdistään meidän tontille. Ei niitä saa millään muuten kompostoitua, kun ruohonleikkurilla on ajettava ne ensin silpuksi ja sitten kompostoitava. 

Kyllä tämä ilmaston muutos on merkillistä, kun talvesta ei ole tietokaan, kärhökin vielä oli vääntänyt viimeiset kukkansa.

Kevätesikko on mennyt sekaisin kun nyt alkoi kukkimaan. 

Tämä hohdekukka se vain jaksaa kukkia, heinäkuusta saakka on ollut tällainen.   

Pakkasethan nämä sitten tainnuttaa, mutta vielä ei ole ollut sellaista pakkasta, joka olisi ollut näille tuho. 

Siinäpä vierähti pari- kolme viikkoa nettiin kurkistamatta tai edes mökillä käymättä. Eilen sitten  menin mökille katsomaan mitä siellä oli tapahtunut. Onneksi puoliskoni oli käynyt siellä siistimässä, joten yllätyksekseni siellä oli vain värit vaihtuneet eikä lehtien siivo ollut ollenkaan niin paha kuin olin ajatellut.

Mustikkapensaat olivat näin punaiset ja olivat saaneet jo verkot ympärilleen "pupujusseilta" suojaksi.

Nuo pensaat siirsin aiemmin syksyllä parempaan ja valoisampaan paikkaan. Siellä missä ne ennen olivat, eli enemmän varjossa, ne eivät tehneet marjoja eivätkä punastuneet syksyllä. Nyt on jännää nähdä ensi kesänä, onko siirrosta ollut hyötyä. 

Komeamaksaruoho oli vielä näin komea.

Yhtenä yönä pakkanen oli jo vieraillut. Daaliat ja kuunliljat olivat paleltuneet, mutta muut olivat vielä ihmeen vihreitä. 

Nyt on tullut muita kiireitä ja blogi on jäänyt vähemmille päivityksille. Voi olla, että en ehdi tähän juurikaan paneutumaan lähiaikoina, joten toivottelen

 Teille kaikille

Hyvää Syksyä ! 

Palaillaan myöhemmin.

Syksyn omenasato oli kohtalainen ja tämä puu teki omenoita eniten. Omenat olivat myös terveitä tänä kesänä.   

Tomaattisato on myös runsas, mutta valitettavasti ne eivät ehdi kypsyä. Täytyy tehdä niistä pikkelsiä, ettei aivan hukkaan mene. 

Villiviini on vielä enimmäkseen ihan vihreä, mutta hauskasti on yksi lehti tullut punaiseksi.