Tuo sananparsi on kai kotosi Vihannista. Se on pieni paikkakunta pohojanmaalla. Siellä oon syntyny ja kasvanu. Melekeen tasan nelijäkymmentä vuotta sitte lähin sieltä etelään.

Täällä en oo ikinä kauhiasti yrittäny kirijakieltä puhuvakkaan, vaikka väkisinki  oon suuremmat mutkat oikonu. Oon lukenu joitaki logeja  josa on kirijotettu murteella ja äkkäsin, että ossaisinkoha minäki. Hoksasin, että oon eellisesä kirijotuksesa raavannu kallaa, tietenki se ois pitäny olla "kraavata", mutta eihä pohojos pohojanmaalla  nuin hienuva sannaa tunneta, eikä se näköjään oon minunkaan mukkaan lähteny.  

Ite minä en ikinä huomaa, että puhun murteella ja joku joskus sannoon mistä päin oon kotosi. No siitähän heti hoksaan mistä se sen tiesi. Tuo mun mies on karijalainen ja se ossaa puhua hirviän hyvästi karijalan murretta, jos se tahtoo. Sukulaistesa tai muitten karijalaisten kans se puhhuu, mutta ei se mulle ikinä sitä puhu, tai jonku sanonnan se voi joskus sanua. Ne on kummaa sakkia nuo karijalaiset, ku ne ossaa puhua niin ettei niitten murre tuu juluki, paitti sitte ku ne alakaa sitä iha asiasta tehen puhhuun. Yksiki serkku on hirviän hyvä kaikisa vanhoisa sanosa. Alakuaikona minä en ymmärtäny mitä ne puhhuu, mutta nyt minä jo hoksaan mitä ne tarkottaa, vaikka karijalanmurteella puhuvakki. Kerranki yksisä juhulisa ne rupes oikein muistelemmaan mite se ja se mummu sano jotaki asiaa.  Kyllä oli ihimeellisiä sanoja, mutta kyllä meillä oliki mukavaa, ku ne sanat oli semmosia joita kukkaan ei nykyvään käytä. Tämä serkku kuitenki muisti niitä ja osasi puhuva niin hyvästi.  

Jatkuva aamulla.. 

Minnoon ny nukkunu yön yli ja eiköpähän juolahtanu mieleen, että tuli jotaki sanoja jokka ei ookkaan oikeasti. Korijasin muutaman eile illan jäläkeen. 

Antakaapa pallautetta jokka varsinki ossaa tätä murretta, oonko palijoki unneuttanu.