Teija-Tiina esitti tämän  kysymyksen.  Aika monenlaiset, mutta jotain yhteistä niissä on.

Muistan kerran, kun seisoin kauan aikaa Jan Palmun taulun ääressä, enkä saanut silmiäni siitä pois. Se kyllä lumosi. Se oli aika iso maalaus, se oli asetelma, toisaalta hyvin realistinen, mutta siinä oli jotain mystistä. Se oli hyvin kaunis, se oli todella taidokkaasti tehty. Siinä ei ollut paljon tavaraa. Siinä oli kulho, jossa oli hedelmiä ja joku muu astia, ihan tarkkaan en muista. Siinä oli kuitenkin paljon hyvin tasaista taustaa, aika tummaa vähän turkoosiin vivahtavaa sinistä, sellainen mielikuva minulla on siitä. Ilmeisesti se kauneus lumosi minut. 

Kyllä minä lumoudun eniten sellaisista tauluista,  jotka panee miettimään taulua syvemmin, mikä symboliikka siinä on, mitä taiteilija on halunnut sillä sanoa. Mutta muutama asia niissä kaikissa pitää olla, yksi on taito, siinä ei saa olla mitään ärsyttävää, sen pitää olla rauhallinen. Nyt tajusin mikä tuossa Jan Palmun taulussa oli, se oli rauha, mutta se ei missään tapauksessa ollut kuollut. Se oli sellaista seesteistä rauhaa, jota voi katsoa vaikka kuinka kauan.  

Olen nähnyt paljon sellaisia tauluja, mutta taiteilijan nimi ei pysy aina päässä jos ei ole kovin tunnettu. Mona-Lisaa, aina kun kuvan näen, täytyy kyllä katsoa kauan, ei sitä voi ohittaa. Pääsin kerran Pariisiin ja Mona-Lisa oli nähtävyys numero yksi ja kyllä sen siellä näin. Siellä oli vain niin moni muu sitä katsomassa, että lähelle ei päässyt. Siellä lumoutui täysin siitä taulujen määrästä, että jäkeen päin kaikki oli yhtä vilinää. Samassa huoneessa kuin Mona-Lisakin, oli kaksi tai kolme valtavan suurta maalausta, ne oli kyllä vaikuttavia. 

Muotokuvat, varsinkin kun niissä valo tulee jotenkin takaa tai sivusta, saa minut pysähtymään. Yksi hyvä esim. siitä on Elin Danielsonin Omakuva vuodelta 1899. Tuon aikakauden taiteilijat ovat  mestareita. Esim. Werner Holmbergin maisemat ovat tosi taidokkaita ja niissä on mystinen valo. Kyllä sellaisen seinälleni ottaisin ja sitä varmasti tuijottaisin. Hän taisi kuolla vain hyvin nuorena, että tuskin ehti paljon maalaamaan. Tuo maalaus "Maatie Hämeessä" on kirjassa Kultakausi ja sitä olen tuijotellut ja ihmetellyt miten joku näkee kaiken, siinä on kuvattu kaikki tai ainakin näyttää siltä. Se on hyvin pikkutarkka, mutta siinä katse kiinnittyy heti pääasiaan, eli kärryhin, muu on taustaa.  Se näyttää kuin joka oksakin olisi maalattu, mutta mun mielestä siinä ei ole mitään liikaa.  Se on vain niin taidokas. 

Teija-Tiina aloitti tämän kysymyksen ja koska Teija -Tiina ei ole itse tähän vastannut, kysyn häneltä tätä samaa ja myöskin Savisudilta