Tässä viimeisin maalaukseni.

1387236.jpg

Työväenopistolla oli kuvataiteen yhteisenä teemana "Suomi 90 vuotta". Se osoittautui aika vaikeaksi aiheeksi. Miten kuvata Suomen taivalta itsenäisyyden ajalta? Mikä on minulle ollut merkittävää siinä, tai mikä on yleensä ollut merkittävää?  Miten saada se kaikki yhteen kuvaan? Tämä pisti miettimään asiaa puolilta jos toisiltakin. Lopulta minulla loksahti paikoilleen eräs asia, joka usein puuttuu, mutta se on ehdoton olemassaolon kannalta. Se on yhteisymmärrys. Maissa joissa on sisällissotia se puuttuu täysin, ja mitä se saa aikaan, kuolemaa ja tuhoa. Sama pätee koko maailman suhteen. Jos ihmiset voisivat tulla keskenään toimeen, ei olisi alistajia ja alistettuja, ei olisi sotia. Se kaikki on ihmisestä kiinni, siitä yksittäisestä ihmisestä. Se ei ole ryhmistä kiinni, koska ryhmät muodostuvat ihmisistä. Jos ryhmissä on järkeviä ihmisiä, on ryhmätkin järkeviä.

Tästä sain aiheen, että kaikki samassa veneessä ollaan, katsoipa tätä Suomen tai koko maailman näkövinkkelistä. Jos tuota katsoo Suomen suhteen, halua olisi mennä eri suuntiin ja veneen keikuttajiakin  on, mutta jos me haluamme  selvitä tässä maailman merellä, olisi parempi olla keikuttamatta venettä.

Mihin tuo vene on menossa? Toista rantaa ei näy, mutta siellä on valoa, sieltä nousee aurinko. Niin uskon ja toivon.

Samaa toivon koko maailman suhteen. Löytyykö tarpeeksi yhteisymmärrystä, että napin painajia ei ole, ettemme lennä avaruuden tuuliin. Tämä pallo on avaruudessa, kuin vene merellä. Ei auttaisi keikutella.