Tonttu Topias oli väsynyt kaikesta rehkimisestä joulun alla. Oli täytynyt saada lahjat kaikille maailman ihmisille. Vaikka Topiaksella on paljon kollegoita ja apulaisia, urakka otti tosi lujille. Topias ei ole enää nuori ja sen kyllä huomaa, jalka ei enää nouse niinkuin nuorena. 
Topias vaihtoi joulutontun virka-asun maanläheisempään loma asuun ja valmistautui lakisääteiselle vuosilomalleen.  Hän oli syönyt vatsansa täyteen pukinmuorin keittämää joulupuuroa ja valmistautui ottamaan muutaman kuukauden talviunet. Hän löysikin mukavan paikan Anna-Reetan työhuoneen sohvalta Vilma-kissan vierestä.  Vielä viimeinen kurkistus toisella silmällä ja sitten lakki vain silmille ja unten maille.
Keväällä herättyään, Topias siirtyy ulos,  luultavasti Anna-Reetan puutarhaan. Siellä on mukava katsella ihmisten touhuja ja makoilla vaikka omenapuun oksalla. Moni ihminen voi myös, jos on tarkkasilmäinen, nähdä Topiaksen tai hänen kollegansa metsässä, sillä tontut rakastavat luontoa. Heitä on vain vaikea sieltä huomata, koska he käyttävät suojaväristä pukua.
Topias on pitkän  aikaa haaveillut eläkkeelle jäämisestä ja ensi syksynä se ehkä olisi jo mahdollista, sillä hän on palvellut joulupukkia jo monta sataa vuotta. Nyt on vain niin hassusti, että Topias, eikä kukaan muukaan  oikein tiedä montako vuotta hänen pitää pukkia palvella eläkkeen saadakseen.
Tässä on nyt kuitenkin sellainen mahdollisuus, että jos Topias haluaa, kesän harjoiteltuaan, jäädä siirtolapuutarhamökille asustamaan myös talveksi, siinä olisi hänelle hyvä homma eläkepäiville. Samalla tulisi mökkikin vartioitua, sillä ei Topias eläkkeelläkään ihan jouten halua olla. Pukille vain täytyy tehdä ensin anomus eläkkeestä, jonka pukki luultavasti hyväksyy.