Nyt taisin innostua tuosta pohojanmaan murteesta niin, että tekkee mieli kertua teille yksi asia jonka muistan yhestä joulunajasta.  En aio ruveta tätä murretta vilijelemmään myötääsä, mutta jos hirviättä tämän jutun kuulla.

Se oli vissiin siinä 50-luvun puolivälin jäläkeen ku olin toisellakymmentä. Olin jo meleko iso. Olin kasvanu kovvaa vauhtia ja ne kai luuli, että kasvan aina vain. Mulloli uuvet talavikengät ja niihin oli otettu kasvunvarraa. Niihin piti pistää kahet villasukat, ettei ne lonksunu. Sitte mun täti tai äiti, en nyt muista, oli teheny uuven mekon. Se oli meleko hienuva kangasta, yksivärinen ja tummanpunanen. Se oli ihan sievän mallinenki, mutta siinä oli yksi vika. Siihen oli ommeltu kiintiä vyö etteen ja se sitte solomittiin taka rusetille. Siinoli semmonen vika, että se vyö ei pysyny vyötäröllä, vaan se nousi liian korkialle  ja sitte maha pullotti. Muuten olisin ollu meleko hieno, mutta siitä mekkosta oli tainnu tulla vähä liian pieni.

Sitte oli koulun kuusijuhula ja minun piti lausuva runo. Mulloli tuo mekko päällä ja nuo suuret kengän jalasa. No minähä lausun sen runon, mutta keikutin kenkiä koko ajan sillai, että jalat tuli vääriksi ja oli vähällä, etten kaatunu niitten kenkien kansa. 

Samasta joulunajasta muistan Tapaninpäivän.  Muistan sen siitä, ku pukki toi uuven lakin. Se oli vähän isompien tyttöjen lakki, se oli valakonen kakilakki, josa oli ruskioita täpliä. Me lähettiin koko sakki kyllään meijän äitin kotia, Kivimäjelle. Meilloli hevonen, sen nimi oli Virma ja me pakkaannuttiin kaikki rekkeen vällyjen alle. Äiti ja me isommat tytöt istuttiin ihan reen peräsä ja pienemmät istu meijän sylisä. Isä istu keulasa, ku oli kuski. Me lähettiin menneen semmosta oikiaa mehtätietä, jota kulijettiin vain hevosella. Oli hirviästi lunta, puut oli paksusa lumesa. Muistan ku siinä reesä istuttiin ja ne lumiset puut kaartu siinä  sen tie päälle, ja olivat siinä yläpuolella ku se tie oli niin kapia. Siinä oli ku kuja niitten puitten alla. Virmalla oli aisakello ja se kilikatti ku Virma hölökytteli. Sitte ku sieltä tultiin takasi oli jo ihan pimiää, mutta ku oli lunta palijo näki ihan selevästi, vaikka eihä siellä mittään valoja tietenkään ollu. 

Kiitos  Keijulle kuvasta.