Hei kaikille. Tämä blogi on ollut tauolla ja luultavasti tulee olemaankin. Blogin pitämistä en kuitenkaan ole lopettanut vaan pidän kahta muuta blogia nimellä Seija. Anna-Reetan nimen olen hylännyt kun en sitä tuntenut lopultakaan omakseni.

Laitan tähän kuitenkin nyt viimeksi valmistuneen maalaukseni jota esittelen paremmin blogissa "Villapilviä taivaanrannalla"   

Sain Aralialta tällaisen ihanan palkinnon.

Kiitos paljon

Haluan antaa tämän eteenpäin muutamalle kauniille blogille.

Eijalle blogiin Neulaa ja lankaa 2 

Eijalla on tosi kauniita ja monipuolisia käsitöitä.

Famu falsetissa blogiin.

Famun ja Amanda-kissan riemastuttavalle yhteiselolle. 

Lauralle blogiin Paratiisin palanen 

Innokkaasta kevään odotuksesta puutarhaan.

Olen todella ilahtunut, kun täällä on käynyt paljon lukijoita, vaikka en ole laittanut viime syksyn jälkeen yhtään kirjoitusta, tai kuvaa tähän blogiin.

Olen kirjoitellut ja näyttänyt huovutuksiani ja maalauksiani uudemmassa blogissani

Pajassa ja puutarhassa.  jossa kirjoitan nyt nimellä Seija.

Sieltä löytyy myös uudempi harrastukseni, korujen tekeminen huovuttamalla, myös uudempia peikkoja ja peikon tapaisia hahmoja on muutamia syntynyt ja ne asustavat pajassa ja puutarhassa blogissa.

Viime syksyn puutarhakuulumiset tulivatkin suurimmaltaosin tähän blogiin, mutta kevään myötä julkaisen uusia kuvia ja jatkan puutarhasta kertomista uudemmassa,pajassa ja puutarhassa, blogissa.

Lunta on vielä tosi paljon, mutta kevät aurinko jo lämmittää ja toivottavasti lumi sulaa pian. Sormet syyhyy jo kovasti multaan. Mökillä on monta mielenkiinnon kohdetta, joita odotan innolla. Suurin mielenkiinnon kohde on valoisa aukko palstan reunalla, josta kaadettiin syksyllä valtavan suuri vaahtera. Se peitti ilta-auringon ja nyt se saa paistaa vapaasti koko tontille. Se on iso muutos ja mielenkiinnolla odotan mikä vaikutus sillä on.

  Lunta on vielä portin peitoksi asti, mutta tämä näkymä mielessäni odotan lumen sulamista.

Jatkan kertomista puutarhasta, maalaamisesta ja huovuttamisesta, mukaan mahtuu myös muuta ajankohtaista höpinää,

 uudessa blogissani  

Anna-Reetan pajassa ja puutarhassa

Alkuviikosta näytettiin telkkarissa lumikuvia pohjoisesta ja meilläkin satoi vettä, mutta kuitenkin täällä on ihmeen vihreää. lehdet eivät ole varisseet nimeksikään. 

Tänään 8,10 otin mökillä nämä kuvat, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin 10 astetta. Tarkoituksenani oli leikellä perennan varsia, mutta en raskinut kun olivat vielä niin vihreitä. Omenapuissa on lehdet ihan vihreät ja tuo kärhökin omenapuun ympärillä on ihan rehevä. Daaliat ja kiinan laikkuköynnös ovat paleltuneet, sen verran on ollut pakkasta.   

Nämä isot puut mökkimme takana pudottavat suurimman osan lehdistä meidän tontille. Nämä kaikki  silppuamme ruohonleikkuukoneella ja sitten ne mahtuvat kompostiin.

Kaivoin taas värit esille kesän jälkeen ja aloin kokeilemaan mitä niillä saisi aikaiseksi ja tällainen "syksynhenki", kuten opettaja tämän aiheen nimesi, ilmestyi kankaalle. 

Meillä maalaustunnilla on periaatteessa vapaa aihe, mutta opettaja antaa ehdotukseksi aiheen, josta saa sitten kehitellä jotakin. Tuo aihe on varsinkin syksyllä tosi hyvä, koska aiheet on vielä hakusalla.   

Kylläpä oli kertynyt turhaa tavaraa, kun aloin keräilemään sitä kirppikselle. Ei auttanut muu kuin varata pöytä ja mennä myymään. Ihan hauska kokemus. Edellisestä kerrasta olikin ainakin kaksikymmentä vuotta. Kyllähän siellä kauppa kävi, mutta ei ihan niin kuin olisin halunnut. Vähän ihmettelin ihmisten makua. Minä pesin ja silitin vaatteet ja laitoin nätisti ripustimille, mutta kaikkein siisteimmät vaatteet ei kiinnostaneet ketään. Naapuri pöydässä kävi kova kuhina ryppyisten t-paitojen ym. vaatekasassa. Minun siistien jakkujen hintaa ei edes kysytty, eikä ne olleet mitään mummo jakkuja,  tai jaa....sehän on vain minun mielipiteeni, ehkä ne sittenkin olivat. 

Tuli kyllä todettua, että maailmassa on tavaraa ja se kaikki ei millään voi mennä kiertoon, mutta ihan hyvä jos jollekin on hyötyä jostakin sellaisesta mitä minä en tarvitse ja kun hän saa sen vielä parilla eurolla. Muuta väliä ei minulla ollut, kunhan saan pöydän hinnan ja tulihan se ja jonkin verran ylikin, joten se oli hyvä viikon loppu. Paljosta tavarasta pääsin eroon, mutta vielä jäi Pelastusarmeijan kirppiksellekin. Esim. parhaat vaatteet.

Muutama kollaasi tämän päivän kuvista. Tänään 26,9 on vielä näin vihreää ja kesäistä täällä etelässä, vaikka punaistakin löytyy. 

Ruusujen uusi kukinto.

Nyt olen kaivanut ylös ja isuttanut uudestaa ihan väsyksiin asti. Tästä se alkoi, piti hajoittaa vanha lahonnut mansikkalaatikko ja tilalle tein tämän tasaisen. Vieressä oleva kivikasa oli sitten väärässä paikassa, joten sen siirsin polun varteen. Kukat takana olivat tietenkin myös siirrettävä ja sinne mahtui jotain uuttakin. Näin se meni, otin yhdestä ja siirsin  toiseen paikkaan ja kun olin alkuun päässyt jouduin käymään melkein koko pihan läpi. Kuunliljat ja päivänliljat olivat todella lujasti maassa ja voimaa olisi pitänyt olla enemmän kuin yhdellä yli kuusikymppisellä naisella on. Mies auttoi sen minkä oli paikalla, mutta kun olin vauhtiin päässyt en aina malttanut odottelemaan, vaan käytin vain sitä yhden naisen voimaa. Seurauksena tästä oli muutaman päivän pakko huilimisia, kun kroppa sanoi välilllä stop. 

Mies innostui keväällä varttaamisesta. Hän oli yhden illan kurssilla Gardeniassa ja tuloksena sieltä oli kaksi kukkaruukussa olevaa vartattua omenapuun taimea. Eihän meidän pihalle enää olisi omenapuita mahtunut, mutta olihan niille paikka keksittävä. Toinen on nyt keskellä mansikkamaata tuossa verkkotötterössä ja toisellekin löytyi paikka. Verkot piti laittaa heti, muuten nuo pupujussit popsii ne heti suihinsa ja kauhulla odotettuja citykanejakin oli jo nähty meidänkin alueella. 

Keväällä mies sitten varttasi naapurin omenapuusta otettuja oksanpätkiä vanhoihin omenapuihin ja nyt niihin pitäisi tulla niitä hyviä omenia, joita on naapurin omenapuussa. Naapurilla kun on paremmat omenat kuin meillä heh, heh, ainahan se on ruohokin vihreämpää aidan väärällä puolella.  

Kaikesta tästä rulianssista minulla oli tosi paljon kuunliljoja ja muitakin ylimääräisiä taimia, joita sitten tarjosin kaikille naapureille. Kuunliljoja olin jo kärräämässä kaatopaikalle, kun niillekin löytyi paikka eräältä pihalta, jossa ihme kyllä ei ollut kuunliljoja ennestään. Olin erittäin tyytyväinen, että melkein kaikki taimeni saivat kodin. Tuntuu pahalta hävittää taimia kun  ne kaupasta ostettuna ovat kalliita, mutta  kaikki kasvaa ja joskus niitä on vain pantava kompostiinkin. 

Nauhukset ovat viimeisimpia kukkijoita, viimeiset keltaiset ainakin. Perhoset tykkää niistä ja ne ilmestyykin aina samaan aikaan.

Daaliat ja jotku kärhöt kukkivat pakkasiin asti. Nyt oli meillä erittäin huono kärhökesä, valkoinen ja alppikärhö eivät tehneet kuin pari kukkaa. Siniset kukki parhaiten, mutta ei yhtään niin komeasti kuin viime kesänä.    Tuo omenapuut kyljessä kasvava kärhö on varma kukkija, se näyttää alppikärhöltä, mutta kasvaa ja kukkii vaikka kaikki varret olisi katkaistu maantasalta. Se onkin jokin tosi vanha lajike, joka on ollut alueella "aina" ja sitä on joka mökin pihalla, meilläkin sitä on siellä ja täällä. Se lähteen hyvin siemenestä ja keväällä olen saanut kerätä poikasia.

Siinä onkin punaiset syksyn kukat, syysleimu, daalia ja kärhö joka on aika pieni verrattuna viime kesäiseen.

Alla on minun viime viikkoinen projektini. Tuo kaari on uusi mansikkamaa josta tuli kaareva kolmio ja kivikasa on nyt toisessa paikassa. Kuvakulma ei ole paras mahdollinen, otan paremman kuvan kun valaistus on parempi, eli valoa on vähemmän. 

Kyllä on kesä mennyt nopeasti, vaikka eihän se vielä kokonaan ohi ole. Melkein neljä kuukautta on asuttu mökillä ja eilen illalla ja tänä aamuna tuntui ensimmäisen kerran kostealta niinkuin syksyllä. Oli tosi lämmintä kuitenkin, eikä lämmön takia tarvinnut tulta laittaa kaminaan.

Tänään tein suurta projektiani, jota olen tehnyt koko tämän viikon. Purimme mansikkalaatikon, koska se oli lahonnnot, puuta kun oli. Siitä seurasi sitten tosi suuri ja voimia vaativa projekti. Kun purkaa yhden ja rakentaa uuden erilaisen, joutuu muuttamaan koko ympäristön. Purin myös kivikasan ja rakensin sen uudestaan. Kesken se vielä jäi kun piti tulla kotia.

Kyllä nämä puutarha hommat on sellaisia, että jos ei niihin olisi niin kova innostus, ei niitä jaksaisi tehdä, mutta ei siinä väsymystä huomaa. Tänään tihuutti vettä, välillä enemmän tai sitten vähemmän, mutta ei sekään haitannut, niin lämmintä oli, että teepaitasillaan tarkeni. Nyt ei ole kuvaa uudesta projektistani kun en muistanut siinä tekemisen huumassa sitä ottaa, mutta laitan sen sitten kun se on valmis, vaikka vasta ensi kesänähän sen vasta oikein näkee mikä siitä tuli.        

Tässä on näitä kuvia jotka ovat melkeinpä edellisten toistoa, mutta jaloangervot ja daaliat ovat tässä alkaneet kukkia

Jaloangervot olivat aika komeita, mutta kukat kesti vain vähän aikaa.

Ukonhatut kasvoivat tosi korkeiksi, liekö ollut kostean kesän ansiota. 

On pakko antaa katsaus tästä sinivaleunikosta, kun siitä olen niin paljon höyrynnyt. Tämähän oli vähällä kuolla alkukesästä, mutta sitten se piristyi ja kasvatti näin komeat lehdet, mutta yhtään kukkaa ei ole näkynyt. Puutarhuri ystäväni sanoi sen olevan pelottavan rehevän näköinen talvehtimista silmällä pitäen. Nyt täytyy vain toivoa, että se talvehtii havujen alla ja kukkii ensi kesänä.

Daaliat ovat hyvä loppukesän väriläiskä. Nämä minun daaliani ovat aika vanhoja. Niitä on kolme erilaista. Tämän oranssin sekä vaaleanpunaisen sain 11 vuotta sitten eräältä mökkinaapurilta ja sitten on yksi hyvin tumma lila kukkainen jonka sain samaan aikaan Lahdesta. Lahdesta saatu oli ollut heillä niin kauan kun antaja muisti. Olen ostanut kaupasta muutamia juuria ja saanut ne menemään ehkä pari kesää, mutta sitten ne on hävinneet. Nämä kolme olen talvehtinut ihan samoin kuivassa kellarissa 5 asteen lämmössä kuin ostetutkin ja nämä ovat säilyneet ja kasvattavat juuria, että monelle olen niistä jakanut.   

Vilma-kissalla on ollut kissan päivät kun on saanut olla mökillä. Mitään ongelmia ei ole ollut naapurin kissojen kanssa. On ottanut makeita päiväunia kukkapuskien juurilla varjossa, tai vintillä kuistin päällä avoimen ikkunan edessä, kun siitä näkee koko pihan. Yksi mielenkiintoinen juttu on mielestäni se, miksi se tykkää maata pelkän mullan päällä mieluimmin kuin nurmikolla. Olin ottanut pois kukkapenkistä perennoja ja kääntänyt maan ihan pehmeälle mullalle, kun menin taas jatkamaan hommiani, Vilma loiloili oikein autuaan näköisenä siinä mullassa. Muutoinkin se hakee minun mielestäni sen kaikkein epämiellyttävimmän paikan, kuten halkopinon ja kompostin vieren loikoilu paikakseen. Ehkä ne arvostukset eivät ole samat kissoilla ja ihmisillä.

Tällainen puutarhuri ilmestyi villakopastani, hiukan on kuokka pieni, saakohan sillä mitään tehtyä.   

Pitihän minun villat viedä mökille ja vähän huovutella. Nämä olen saanut siellä aikaiseksi sekä muutamat tossut, näitä aion sitten elomarkkinoilla kaupitella.

Lilli Saara Elviira, Helmi Ilona ja tonttu Topias ovat päässeet myös mökille. Topias on ottanut koko kesän levon kannalta, mutta Lilli ja Helmi ovat tarkkailleet valppaana puuhiani. 

Ruukuissa on daalioita ja ne aloittelee kukkimista, aika myöhään

Tästä puuttuu yksi harmaa kissa joka juoksee ulkona, ruusua saan ihailla tästä kuistiltakin ikkunan läpi.

Puutarhassani kukkii nyt keltaiset kukat,

ja siniset kukat,

myös kirjavat ja punaiset.

Monen, monen vuoden kärsivällisyyden tuloksena köynnösruusu on lopultakin näin iso. Nuppuja on vielä paljon aukeamatta.

Harvakseen tulee näitä päivityksiä, olen ollut mökillä ja siellä ei ole nettiyhteyttä, joten kotona käydessä vain tänne laitan mitä laitan.

Kesä on ollut aivan ihana, on satanut ja paistanut.

Tässä muutama ilta-aurinko tunnelma

Muutamia kukkijoita.

Kuunliljat tykkää sateesta.

Mansikka on myös oikein rakastanut sadetta.

Tässä telineessä on pari kärhöä joissa on nuppuja, muut kärhät ovat todella myöhässä. Joutuivat aloittamaan aivan maanrajasta kasvamisensa kun jänikset söi varret poikki.

Valkoinen pioni on nupulla.

Samoin unikot.

Alppiruusu sentään kukkii.

Näin sateisen näköistä.

Lippu nousi salkoon ja yhteislaulu sujui.

Riihellä oli tanssit ja siellä mekin tanssittiin. Puolenyön aikaan kun tultiin mökille oli näin valoisaa vielä. 

Elämä jatkuu juhannuksen jälkeen ja aurinkokin alkaa paistamaan.  

Unikotkin alkoi aukoa kukkiaan.

Kaikki ei aina mene ihan nappiin. Tämä minun sinivaleunikko ei nyt oikein loista. Hengissä se on, mutta yhtään kukkaa ei ole näkynyt, se vain lakastuttaa lehtiä. Kaavin vähän multaa pois juurelta ja siitä se näyttää vähän virkoavan. Täytyy katsoa kuinka sille käy, mutta sehän onkin vaikea, näinhän se puutarhuri kertoi. Vielä en heitä kirvestä kaivoon. 

Hyvää Juhannusta kaikille täällä pistäytyjille.

Altaan reunalle lennähti pieni enkeli miettimään syntyjä syviä ja nauttimaan veden solinasta.

Alppiruusu ja punainen pioni aukaisivat kukkansa juhannuksen kunniaksi. Päivänliljat ja iirikset  myös aloittelevat kukintaa.  Sitten minulla on aivan ihana amppeli, josta kiitos kuluu Selmalle. 

 Niksunurkka oli haastanut minut murrejuttuun.  Tämähän passaa mulle.  

Korvaa omalla tavallasi sanoa asiat, niin kuin se sinulle sopii suuhun parhaiten.

1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle:

Kyllä se äitin punane mekko passaa mulleki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi:

Tarvikko apuva siinä kirijotuksesa, jonka maantievonopettaja anto.

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit:

Selevä, tehhään niin ku sä sanot.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45:

Mummu aiko tulla hakemaan meijät varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta:

Menin linija-autolla Helsinkiin, ku myöhästyn junasta.

6. Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta:

Ookko nähäny missään sitä mun velijen puhelinta.

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa:

Ostikko sen hammeen, joka oli siellä H&M:lla viime viikolla.

8. Olethan sinä jo kysynyt eilisen päivän kotitehtävät ystävältäsi:

Joko kysyit ne eiliset läksyt siltä kaveriltasi.

9. Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos:

Mullon näläkä, mentäskö johonki syömään.

10. Muista olla varovainen ja pidä matkapuhelin lähettyvilläsi:

Ooppa ny varovainen ja pijä se kännykkä saatavilla.

Nyt en ehdi haastaa ketään erityisesti, mutta olisi kiva jos joku jatkaisi tätä. Olisi kiva saada näyte jostakin muusta murteesta. Laita kommentti kun jatkat, olisi kiva lukea. Tämä minun murre on lähtöisin pohjois-pohjanmaalta ja puhun sitä edelleenkin enemmän tai vähemmän puhtaasti, vaikka olen muuttanut sieltä pois jo 41 vuotta sitten.

Olen nauttinut kesästä täysin siemauksin. Sitä ei ole haitannut sade tai kylmyys, ainoa joka hiukan haittaa on tuuli ja varsinkin länsituuli. Meillä on valtavan suuri puu mökin takana ja silloin kun on kova tuuli, se on hiukan pelottava. 

Vilma-kissa nauttii myös ja varsinkin iltahämystä, silloin sieltä löytyy kaikenlaista jännää, päivät voikin nukkua rauhassa. 

Kyllä aurinko on paistanut ihan kiitettävästi. Tänäänkin näytti, että sade tulee, mutta ohi vain meni.   

Nyt melkein kukatonta aikaa, mutta jotain kukkiakin löytyy. Tuossa on hanhikki ja yksi laji kurjenpolvea. Tulppaanit on ihan muutamaa lukuunottamatta lakastuneet, samoin vuorenkilvet, vuohenjuuret ym. kevätkukat. Pionit alkaa kohta kukkimaan. Nyt on kesä huomattavasti myöhäisemmässä kuin viime kesänä.